Alkuperäinen blogi Marjut Ollila

 In Whisbear

Alkuperäinen blogi Marjut Ollila

Kyllähän kaikki yhteistyöni alkavat avoimuudella ja yhteistyökumppanini tietävät varsin hyvin sen, että kerron teille lukijoilleni aina tismalleen sen, mitä mistäkin tuotteesta tai palvelusta olen mieltä.

Mutta nyt oli kyllä ensimmäinen kerta, kun totesin ääneen heti kättelyssä hukuttavani testiin tarjotun tuotteen, mikäli se ei toimisi.

Sytyttäväni mahdollisesti ensin tuleen ja heittäväni sitten Aurajokeen.

Satuin nimittäin saamaan ehdotuksen Whisbear-uninallen, itkusensorilla varustetun, kohdun äänimaailmaa vaaleanpunaisen kohinan avulla jäljittelevän lelun/laitteen kokeilusta juuri sellaisella hetkellä, kun eniten ottivat päähän:

1) kymmenen kuukautta jatkunut valvominen ja heräily
2) vasemmalta ja oikealta tarjotut neuvot ja vempainehdotukset, joilla vauvan univaikeudet luvattiin selättää, kunhan hinnasta vain ensin sovittaisiin.

Minulle kaikesta tällaisesta herää (ehe ehe) ostohalujen sijaan lähinnä skeptisyysmittari värähtelemään punaisena. Ja juuri siksi päätin tarttua nalleen. Syteen, saveen tai Aurajokeen. Minä lähtisin selvittämään mikä tämä mesikämmen on karhujaan.

Oikeasti auttava kapistus vai pelkkää rahastusta?

Unikarhulta, joka Whisbearia Suomessa edustaa, kerrottiin, että Whisbear auttaa noin 80 prosenttia alle kaksivuotiaista nukkumaan paremmin. Jokaisen lapsen kohdalla vanhemman tulisi tarkkailla lasta ja hänen reaktioitaan nalleen: selvittää millä tavalla juuri oma lapsi haluaa Whisbearia käyttää.

Kuulosti oudolta.

Aika äkkiä kuitenkin huomasimme millä tavalla nallea, jonka sittemmin ristimme Suhisijaksi, ei ainakaan kannattanut kuopuksemme kohdalla käyttää ja mitkä kikat taas olivat sellaisia, jotka meillä toimivat.

Suhisijan pitämään vaaleanpunaiseen kohinaan en tutustunut etukäteen. Yhtä vähän luin ohjekirjaa. Halusin vain päästä omin korvin kuulemaan, miten kohina voisi meitä auttaa, jos lainkaan. Jälkiviisaana voisin sanoa, että ainakin se ohjekirja kannattaa selata läpi. Olisin saman tien ollut kartalla siitä, että Suhisijan äänenvoimakkuutta voi säätää ja että siinä on kaksi asetusta:
1) Suhinaa 40 minuuttia ja sitten siirtyminen off-tilaan.
2) Suhinaa 40 minuuttia ja sitten siirtyminen stand by -tilaan, jossa itkusensori jää odottamaan lapsen itkua, kääntyilyä tai muuta ääntä. Jos laite kuulee äänen, se suhisee 20 minuuttia, hiljenee portaittain ja jää taas stand by -tilaan. Jos ääniä ei kolmeen tuntiin kuulu, sammuu laite kokonaan.

Vaaleanpunaisesta kohinasta ehtii kyllä oppia matkan varrella lisää. Esimerkiksi vaikka nyt, kun kerron siitä sen minkä osaan.

Ennen Suhisijaa olin kuullut vain valkoisesta kohinasta eli white noisesta. Valkoinen kohina sisältää kaikki taajuuksia yhtä paljon. Vaaleanpunaisessa kohinassa kohinateho taas ei ole jakautunut jokaisella taajuudelle tasan ja vaaleanpunainen kohina on “tummempaa” ja useiden korville luonnollisemman ja miellyttävämmän kuuloista, kuin mitä valkoinen kohina on.

Tästä linkistä pääset vertailemaan kohinoiden eri sävyjä. Mukana on myös ruskeaa kohinaa.

Se, miksi Whisbeariin valikoitui juuri vaaleanpunainen kohina, oli puhdasta sattumaa. Kun ääniraitaa valittiin, eletiin vielä oletuksessa, että kaikki kohina on valkoista. Tuotteen on kehittänyt kaksi äitiä, joista toisen vauva toimi koehenkilönä ja nukkui parhaiten juuri sen äänen turvin, jota nalle nyt soittaa. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on vaaleanpunainen kohina.

Joissain tutkimuksissa vaaleanpunaisen kohinan on todettu parantavan unen laatua: vaaleanpunaisen kohinan on ehkä mahdollista tahdistaa aivoaaltoja siten, että uneen tulee vähemmän katkoksia. Lisäksi kohina voi helpottaa nukahtamista ja toimia “peittoäänenä” tilanteissa, joissa vauvalla on tapana herätä herkästi ympäristön ääniin.

Jos haluat uppoutua aiheeseen, käy vaikka täällä ja täällä ja täällä. On kuitenkin sanottava, että nämä tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa ja minä tutustuin näihin hyvin pintapuoleisesti. Saa laittaa linkkejä tulemaan puolesta ja vastaan.

Mutta miten Suhisijalle meillä sitten kävi?

Nallura saapui meille 13 viikkoa sitten. Pätkittäin ja huonosti nukkuva kohdehenkilömme oli tuolloin 10 kuukauden ikäinen. Tilanne oli se, että lapsi heräili pahimmillaan kaksikymmentä (20) kertaa yössä. Kuten olen aiemmin kertonut, lapsellamme on refluksi. Mutta nyt oli melko selvää, että refluksin takia hän ei heräillyt, ei ainakaan näin montaa kertaa yössä. Nälästäkään ei voinut olla kyse ihan jokaisella heräämisellä. Nukahtaminen ei siis niinkään ollut ongelma, vaan unessa pysyminen.

Heräilyiden taustalla oli mitä luultavimmin tapa. Tuntui, että lapsi ajatteli, että jokaiseen havahtumiseen tarvitaan tissiä tai vähintään heijaamista. Tähän haimme, skeptisinä, ratkaisua nallesta. Suurin toiveemme oli, että lapsi oppisi rauhoittumaan öisin myös itsekseen, Suhisija turvanaan.

Ja tässä kohtaa haluan painottaa: pikkulasten uniongelmiin ei ole tarjolla hokkuspokkus-konsteja, jos haasteiden taustalla on sairaus, nälkä, hampaat tai vaikka se, että lapsi haluaa öiseen aikaan tarkistaa, että vanhempi on edelleen vierellä. Silloin sitä vain heräillään ja kärsitään ja paijataan ja rakastetaan ja juodaan aamulla vaarallisia määriä kofeiinipitoisia juomia.

Mutta aina jossain on perhe, jolle Suhisija tuo avun.

Sillä sen se toi meille. NIin ison ja mahtavan avun, että onneksi en mennyt lupaamaan hattuni syömistä, jos nalle meillä toimisi, sillä istuisin tässä nyt sitä sormiruokailemassa. Mutta tekisin sen onnellisena Suhisijaa sylissäni paijaten, sillä en voi selvemmin tätä sanoa:

Aurajoki ei ole vaihtoehto. Ennemmin astelen Suhisijan kanssa alttarille kuin paiskaan sitä jokeen. Sillä se pelasti meidät.

Pätkiä testauksen ensimmäisten päivien tunnelmista, joita jaoin Simppelin instastooriin.

 

Täysin uskomatonta.

Yöheräilyt yksinkertaisesti parhaimpina öinä loistavat poissaolollaan ja hiukan kehnoimpinakin ne jäävät parinkymmenen sijaan pariin.

Ja näin me Suhisijaa käytämme:
Kun sain Suhisijan testiin, ihmettelin tosiaan edustajalta saamaani ohjeistusta: “Sinun pitää opiskella sitä, miten unikarhu toimii juuri teidän lapsellanne.”

Olin ajatellut, että riittää kun napsautan nallen päälle, ja se siitä.

Todellisuudesssa tilanne menee meillä yhdellä tavalla ja toisessa perheessä jokin toinen tapa toimii paremmin.

Meillä Suhisija toimii parhaiten näin:

Lapsi nukutetaan syliin, johon hän on aina tottunut nukahtamaan.
Kun hänet siirretään sänkyyn, nalle laitetaan stand by -tilaan odottamaan liikehdintää, itkun tapailua tai muuta levottomuutta, joka saa nallen käynnistymään.

Joillekin lapsille paras tapa on se, että jo nukutusvaiheessa nalle laitetaan hurisemaan ja he nukahtavat siihen. Meillä kuitenkin menee niin, että jos nallen laittaa päälle lapsen ollessa hereillä, se joko ärsyttää häntä tai hän haluaa leikkiä sillä, eikä nukahtamisesta tule mitään.

Meidän lapsellemme nukahtaminen ei ole koskaan ollut se hankalin vaihe, vaan selvästikin se unessa pysyminen. Minulla on teoria, ja se on tämä: unisyklistä toiseen siirtyessään hän on herkkä heräämään.

Mikä unisykli?
Pienen lapsen unisyklin pituus on noin 45 minuuttia. Unisyklin aikana liikutaan kevyestä unesta syvään, ja siitä REM-uneen. Ja sitten koko homma alkaa alusta. Tämä syklistä toiseen hyppääminen on ollut viimeistään se kohta, jossa meillä lapsi on aiemmin, siis ennen nallea, herännyt. Syvä uni on nukuttuna, REM-vaiheen unet nähty ja uni alkaa muuttua kevyemmäksi. Peitto kahahtaa, käsi heilahtaa ja lapsi herää ynisemään, pian itkemään. Kun hän on ollut kunnolla herännyt, on tarvittu mittaviakin uudelleennukutusseremonioita.

Nalle on muuttanut tämän.

Nyt, nukuttuaan ensin noin tunnin, ja sitten siirtyessään kevyempään uneen (alttiimmaksi heräämiselle) ja hiukan havahduttuaan (pientä liikehdintää, vaimeaa ininää) Suhisija pärähtää päälle. Tämä on se hetki, jossa tämä toimii meillä: lapsi jatkaa uniaan suhinan turvin.

Kuulostaa tasan ufolta, uskomattomalta ja erittäin siltä, että en itsekään uskoisi ellen olisi tätä kokenut.

Mutta näin on.

Meillä heräillään edelleen silloin, kun tulee hampaita, kun ollaan kipeitä tai jos on jokin muu kehitysvaihe, joka saa pienen jalan vipattamaan. Ei Suhisija mikään nuijanukutuslaite ole ja välillä tulee kausia, kun nukkuminen on haastavampaa.

Sillä edelleen loppuun painotan: pienen vauvan yö on 3-4 tunnin mittainen ja taaperoikää lähestyttäessä viisi tuntia yhtäjaksoista unta nukkuva jälkeläinen on ihan keskivertokaveri. Vasta parivuotiaalta voi olettaa yli seitsemän tunnin yöunia yhteen putkeen. Tämä ihan sillä, että jos pienokaisesi ei nuku kuten naapurin Elli-vauva, joka jo laitokselta alkaen veteli kaksitoistatuntisia putkia, ei sinussa tai lapsessasi ole vikaa. Näin se vain osalla meistä menee. Ei silti ole sanottua, etteikö Suhisijan avulla noita unipätkiä voisi saada yhtenäisemmiksi.

Tämän kolmisen kuukautta kestäneen testikauden aikana lapsukaisemme on varttunut vauvasta pikkutaaperoksi. Edelleen napsautamme joka ilta Suhisijan päälle, hiukan kuin ottamaan koppia. Ja edelleen se toimii. Ja tässä välissä olemme myös kokeilleet olla ilman Suhisijaa, tieteen nimissä. Ja reisillehän ne yöt menivät. Olen testannut myös soittaa vaaleanpunaista kohinaa YouTubesta, mutta se ei toiminut jostain syystä yhtä hyvin. En tiedä oliko syy sitten kohinassa (oliko se edes pinkkiä) vai siinä, että kohina oli yhtäjaksoista. Mutta en minä kiellä kokeilemasta YouTubea tai vastaavaa.

Stand by -tilan pituudesta Suhisija saa ainoan moitteensa: se saisi olla pidempi. Joskus välillä käy nimittäin niin, että lapsi nukkuu aamuyöhön asti heräämättä, mutta alkaa sitten levottomaksi. Suhisija on kuitenkin jo päättänyt työvuoronsa ja nököttää sängynlaidassa tuppisuuna.

Laite itsessään on kestänyt hyvin. Patterit olemme joutuneet vaihtamaan laitteeseen vasta kerran. Suhinan äänenvoimakkuuden säätö on taannut sen, että Whisbear ei käy itsellä hermoon. Sensori on tarpeeksi herkkä ja reagoi jo ensimmäisiin vinkaisuihin. Onpa lapsi saanut sen kerran päälle pieraisemalla tarpeeksi äänekkäästi.

Bonusta annan myös siitä, että nalle itsessään on laadukasta käsityötä. Se näkyy toki hinnassa (69€), aivan kuten sekin, että kyseessä ei ole mikä tahansa lelu, vaan elektroniikkaa sisältävä laite. Sijoitus voi siis tuntua erittäin kirpaisevalta, varsinkin kun etukäteen kukaan ei voi luvata laitteen juuri oman lapsen kohdalla toimivan. Mutta entä jos se toimiikin..

Ja testimahdollisuus olisi tarjolla Unikarhun piikkiin nyt yhdellä!

ARVONTA:

Koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, lähtee Suhisijan kaveri johonkin kotiin toivottamaan hyvää yötä koko perheelle.

Kommentoi alle millaiseen unipulmaan tarvitset Whisbearin tueksi.
Jätä kommentin yhteyteen jonkinlainen yhteystieto. En valitettavasti pääse käsiksi sähköpostiosoitteisiin, jotka on kirjoitettu kommenttikentän kyljessä olevaan lokeroon.

Osallistua voit 10.3.2019 asti.

Ilmoitan voittajalla henkilökohtaisesti ja palkinto toimitetaan Suomen rajojen sisäpuolelle.

– Marjut Ollila

Recent Posts